Me mieheni kanssa ihastuimme toisiimme liki 11 vuotta sitten. Työskentelin silloin yökerhon portsarina ja narikkatyttönä. Sinä perjantai-iltana olin lähtenyt yksin juhlimaan sitä että olin ostanut moottoripyörän.

Moottoripyörän ihan vain siksi kun tätini sai miehen moottoripyörän ansiosta, heti löyty ukko rinnalle kun harrikan osti. No, mulla ei ollut varaa ihan harrikkaan.. Honda sai piisata. Mutta niin se vain ukko ilmaantui minunkin elämääni heti kun soppariin tuli nimi! Vaikka ei mulla kyllä ollut korttiakaan sitä prätkää ajella :-).

Ehkä se oli se minun iloinen naamani sinä iltana, joka teki mieheeni vaikutuksen. Mene ja tiedä. Noh, siinä me juteltiin ilta ja suurin osa on mennyt minulta ihan ohitse, sillä en ehkä silloin ajatellut muuta kuin että todella komea nuori mies, mutta aivan liian nuori minulle. En siis enempiä viitsinyt yrittää. Oli vain kiva tanssia ja jutella. Kerroin olevani samaisessa juottolassa töissä ja että se paikka on mulle kuin olohuone, enempi vietinkin siellä silloin aikaani kuin oman asuntoni olohuoneessa. Johtui kyllä ehkä myös siitä että rahapulan vuoksi asuin entisen mieheni kanssa kimppa-asunnossa. Ei ihan mikään ideaaliratkaisu ainakaan deittailun kannalta! Ei mitään yövieraita, oli ollut sopimuksemme silloin kun samaan asuntoon pakosta jouduimme. Se pitikin, likipitäen..

Mutta joo, aikamme kun oli siinä juteltu niin oli aika heittää heipat ja lähteä molemmat erisuuntiin. En uskonut että näen tuota miestä enää, vaan ei se jäänyt kalvamaan, olihan noita miehiä tarjolla joka ikinen ilta ihan riesaksi asti.