Avaan netin ja etsin jälleen googlen kautta kuvasi… tuttu kihelmöinti valtaa vartaloni kun katson silmiäsi, poskiasi, huuliasi. Kaikki sinussa vaikuttaa minuun niin voimakkaalla tavalla. En voi ymmärtää miten minulle voi käydä näin. En ole koskaan uskonut hullaantumiseen hetkessä. Ja silti minulle itselleni taisi käydä juuri niin. Juuri niin, mistä olen muille saarnannut; hetken hullaantumisesta. Mutta enpä voinut pahimmissa painajaisissanikaan kuvitella että se todella tuntuu näin vahvasti. 
Tietysti järkevänä ihmisenä samalla mietin syitä tähän ilmiöön. Miksi? Miksi? Ja miksi juuri sinä?
Katson kuviasi, ihastelen käsiäsi ja voin suorastaan kuvitella miltä kosketuksesi noilla käsillä tuntuisi ihollani.

Voi helvetti! Olen kuin se vanha nainen hunningolla. Mies, jonka kanssa en ole koskaan, ikinä vaihtanut sanaakaan, joka ei tiedä edes olemassaolostani. Ja hän saa aikaiseksi tämmöisen tunnemyrskyn. Miten säälittävää!

Varmaan sadannen kerran klikkaan linkkiä, jossa säestät itseäsi kitaralla ja laulat ja äänesi nostattaa jopa haituvat ihokarvani pystyyn. En kykene kuin tuijottamaan sinua ja nauttimaan äänestäsi. Laitan silmät kiinni ja kuvittelen katsovani silmiisi silloin liki viikko sitten. Jos vain olisin tajunnut että se ilta oli tilaisuuteni, jos vain en olisi näin hemmetin saamaton, olisi pitänyt koittaa jutella kanssasi. Kyllä sinäkin minua katsoit, en voinut kuvitella sitä jännitettä?

Tätä huumaantumisen tunnetta on nyt jatkunut jo lähes viikon. Kyllähän minä aikuisena naisena tiedän, että tämä on niin lapsellista ja olen joskus nuorempana kokenut lähes samanlaisen tunteen. Sen kihelmöinnin ja tarpeen nähdä toista koko ajan, ruoka ei maistu ja keskittyminen mihin tahansa muuhun kuin toisen ajatteluun, on heikkoa. Mutta että nyt! Liki 40 vuotiaana. Naimisissahan minä olen, herranjestas! Mutta järki ja tunteet; ne eivät toimi yhteen näköjään. 

Mietin, teenkö väärin taas miestäni kohtaan. Toisaalta, enhän minä tätä ole valinnut. En ole halunnut ihastua näin johonkin toiseen ihmiseen. Olisin halunnut olla ihastunut omaan mieheeni ikuisesti, olla rakastunut ja rakastaa. Se ei vain mennytkään niin. Ei niin kuin minä olisin halunnut. Sillä tässä suhteessa on kaksi ihmistä. Kaksi erilaista ihmistä erilaisine toiveineen ja haluineen.